Tyttö istuu pöydän ääressä. Pöytä on katettu täyteen ja tyttö näyttää rauhalliselta, nälkäiseltä. Mielessään tyttö panikoi. Miettii kuumeisesti tekosyitä jättää väliin tuo herkullinen ateria. Kuinka valehdella niille kaikkein rakkaimmille?
"Taidan olla kipeä. En voi syödä, äiti."
Todistaakseen sanansa tyttö nousee pöydästä, juoksee vessaan lukiten oven ja oksentaa sisuksiaan ulos. Oven toiselta puolen kuuluu lause joka tekee tytön onnelliseksi. Edes hetkeksi.
"Tuon sinulle vettä, mene lepäämään."
Olin välttänyt ruokailun tältä päivältä.
Olen alkanut miettimään elämän tarkoitusta. Mikä se on? Onko elämällä edes tarkoitusta? Miksi me elämme tällä maapallolla?
Jotta voimme tehdä töitä uupumukseen saakka, ottaa turhia velkoja ja maksaa niitä itku silmässä, satuttaa toisiamme ilman mitään hyvää syytä? Sitäkö elämä on?
Olen myös alkanut miettimään Jumalaa. Onko Häntä? Jos on, miksi hän antaa kaiken tämän pahan tapahtua ja hyvien ihmisten kuolla ennen aikojaan?
Onko missään mitään järkeä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti