Minä kysyin äidiltä mitä Jumala tekee kaiket päivät. “Pelastaa ihmisiä.”
Ja minä uskon sen. Pelastihan Hän minutkin. Kuoleman partaalta. Hänen enkeleidensä ansiosta minä vielä hengitän.
Kysyin pikkusiskoltani mikä elämän tarkoitus on. “Rakkaus.”
Rakkaus. Rakkaus saattaa pelastaa ihmishenkiä, rakkaus on voimakas ja rakkaus on hyvä.
Minä haluan tuntea rakkauden ennen kuin kuolen. Mutta en silti usko sen olevan elämän tarkoitus.
Eilen minä löysin kauan kadoksissa olleen itsekurini. Aloin ajattelemaan. Haluanko minä tosiaan näyttää tältä? Ja muistin että vain 5 viikon päästä minä täytän 18. Se maaginen luku, jonka ansiosta elämäni paranee huomattavasti. Toivottavasti.
5 viikon päästä ne haluavat järjestää minulle synttäribileet. Sinne tulee paljon ihmisiä, niitä entisestä elämästä ja tästä uudesta. Haluanko minä hyllyä siellä vai pitää hauskaa ja olla miettimättä kuinka paljon läskiä kehossani on? Koko ajan nostella housujani mahan päälle kun istun, ettei mahani vahingossakaan pömpötä?
Ja tämän kautta löysin ihanan itsekurini. Elokuussa minä olen laiha. Kärsin seuraavat viisi viikkoa, jotka alkoivat tästä päivästä ja sitten nautin tuloksista.
Olen vahva.
syömättömyys ei osoita kuinka vahva olet. se osoittaa miten valtavasti anoreksia hallitsee sinua. ja se, että pystyy uhmaamaan anoreksiaa - se on todellista vahvuutta.
VastaaPoistatoivon että ymmärtäisit ettei laihuus tuo onnea. iso voimahali ♥
Kiitos kommentistasi<3 Usko minua: on aivan sama kuinka laiha olet, et silti tule pitämään itsestäni yhtään sen enempää kuin nyt. Onnellisuus on niin paljon muuta kuin keho. Sinä olet niin paljon muuta kuin kehosi. En itsekään ole todellakaan vapaa tuosta ajattelumallista, että laihuus on osoitus jostain jumalallisesta voimasta, mutta haluan yrittää nähdä sitä pidemmälle. Koska en ollut yhtään sen onnellisempi alle kuudentoista painoindeksillä kuin olin lievästi ylipainoisena. Voimia<3
VastaaPoista