Sick of everything.

Mä en voinut liikkua koska se sattui. Mä en voinut vain maata, sekin sattui. Nukkumaankaan en pystynyt, sillä ei nukuttanut. Olin nukkunut jo liikaa. Olin vain naulittu tähän paikkaan, tähän sänkyyn ja tähän aikaan.
Kukaan ei edes välittänyt. Äiti hääräili omia juttujaan eikä tullut edes katsomaan olinko mä kunnossa. Mä voisin olla sen puolesta vaikka kuollut. Ei se tietäisi, kun ei sitä kiinnostanut.
Kukaan mun vähistä kavereista ei ollut soittanut mulle kokonaiseen kolmeen päivään. Ei edes pientä tekstiviestiä. Ei mitään. Mä voisin olla kuollut eikä nekään tietäisi mitään. Miksi niitäkään kiinnostaisi…
Voi kun voisinkin valittaa vielä siitä ettei poikaystävä huolehtinut, mutta mikä poikaystävä? Ei mulla ollut. Ei ketään.
Yksin tässä maailmassa, yksin kärsimässä ja aivan ainoana olemassa.

Mulla oli ihan paska olla enkä silti voinut muuta kuin olla.


Whose woods 
these are I think
I know
His house is in
the village though;
he will not see me
stopping here
To watch his 
woods fill up
with snow.
The woods are lovely,
dark and deep
But I have promises
to keep
And miles to go
before I sleep.