Minun elämäni alkaa olla kunnossa. Ei täysin, mutta sinne suuntaan ollaan menossa. Täytän kahden kuukauden päästä kahdeksantoista, ja sitten kukaan ei voi enää tarkkailla minua. Pääsen muuttamaan omaan asuntoon. Saan paljon kaivattua omaa rauhaa.
Syömiseni on parantumaan päin myös. En vieläkään syö paljoa enkä terveellisesti, mutta syön kuitenkin enkä paastoa enää. Liikun yhä paljon. Jokapäiväinen lenkkeily on pakkomielteeni. En voi mennä rauhassa illalla nukkumaan jos en ole liikkunut sinä päivänä vähintään 30 minuuttia.
Parasta tällä hetkellä kuitenkin on yksi poika. Hän on niin mahtava, ihana ja söpö. Hänen ansiostaan olen iloisempi ja sen myötä onnellisempi. Olen myös saanut muutamia vanhoja kavereita takaisin. Helppoa ei ole tosiaankaan ollut mutta parempaan päin.
Äiti taisi sittenkin olla oikeassa. Pohjalta ei ole muuta suuntaa kuin ylöspäin.
Kesälomakin alkoi viime viikon torstaina ja vaikka toisaalta harmittaa vähän, olen iloinen että alkoi. Minulla ei ole kesätöitä eikä minulla ole rahaa. Sitä olisi jostain jotenkin saatava sillä muutettava tosiaan olisi sitten elokuussa. Ja ilman rahaa se ei tule onnistumaan. Ja minähän muutan. En jää tänne enää hetkeksikään.
Hyvää kesälomaa kaikille! :)
Hei pikkuinen, sulle on haaste blogissani :)
VastaaPoistaIhana kuulla et sulla menee jo paremmin! ♥
http://eternalsunshineism.blogspot.fi/2012/06/little-keys-to-happiness.html