Olen kehittänyt itselleni oman unimaailman. Unissani minun on hyvä olla. Nukkuessani olen onnellinen, enkä tahtoisi herätä.
Silloin minulla on ystäviä, paljon. Ja he välittävät minusta. Minä olen ainut asia, jota varten he elävät. Heidän ainut tehtävänsä elämässään on miellyttää minua ja varmistaa minun olevan onnellinen. Unissani olen täydellinen. Olen laiha, sosiaalinen ja kaunis. Kaikki mitä toivoisin oikeassakin elämässäni olevan. Ja unessani minulla on maailman ihanin ja täydellisin poikaystävä, joka välittää minusta ja rakastaa minua.
Tahtoisin elää unimaailmassani aina enkä koskaan herätä.
Oikeassa elämässäni mikään ei onnistu, mikään ei ole hyvin. Jonkin aikaa sitten luulin asioiden olevan parantumaan päin. Ei. Olen tuomittu elämään onnettomana ja epäonnistujana.
Tämä kesä on täysin pilalla jo nyt. En ole tehnyt mitään, en ole ollut missään enkä kenenkään kanssa. Minulla ei ole ystäviä. Ei ketään kenen kanssa viettää aikaa ja luoda muistoja.
Kun olen vanha ja katson elämääni taaksepäin, näenkö mitään?
Tulin todella surulliseksi luettuani viimeisen lauseen. :(
VastaaPoistaMyös itse olen joskus kehitellyt jonkinlaisia unimaailmoja, missä kaikki on hyvin, täydellisesti. Mutta aina kun herää todellisuuteen, huomaa kaiken olevan toisin. Usein päin persettä.
Mutta oon varma että vielä joskus meidän jokaisten unimaailmat toteutuvat, ja kaikki on taas hyvin. (: Hyvää kannattaa odotta.
Voimia sinulle pienokainen<3