What can I say?

Olen aivan jumissa kirjoittamisen kanssa. Minun on niin vaikea saada tunteitani paperille. Pääni on sekaisin, ajatukset eivät pysy koossa vaan myllertävät ympäriinsä aivoissani.

Olen huomannut laihtuneeni sairaalassa ollessani. Johtunee luultavasti täällä tarjottavasta ruoasta. Mautonta, tylsää eikä edes vie nälkää. Olen pyytänyt "ystäviäni" salakuljettamaan minulle oikeaa ruokaa, mutta eivät ne saamattomat köntykset mitään minun vuokseni tee. Eivät kuulemma uskalla.

Olen myös huomannut osaavani valehdella yllättävän hyvin. Kukaan ei epäile kun sanon olevani täysin kunnossa. Etten aio yrittää itsemurhaa enää. Että olen löytänyt elämäniloni taas. Ja kun sanon minulla olevan paljon ystäviä. Minua uskotaan. Pelottavinta on, että alan myös itse uskoa valheitani.

Olen täysin kyllästynyt makaamaan tässä sängyssä, tässä huoneessa päivästä toiseen. Minulla ei ole mitään tekemistä ja on suoranainen ihme etten ole yrittänyt karata täältä. Minulle ei edes kerrota milloin pääsen pois.

Pääsenkö edes?

Kaikki on yhtä kysymystä ja ihmettelyä. Tuntuu että alan tulla hulluksi tässä huoneessa...