Mun elämä menee ihan ohi. Mä en tee koskaan mitään enkä käy missään. Tuntuu että kaikki on ihan turhaa. Mä käyn päivisin koulussa ja sitten vain istun kotona. Miksen mä tee elämästäni ikimuistoista? Ettei tarvitse vanhana katua. Ja saa muistella niitä elämän pieniä virheitä ja niitä hyviä hetkiä. Joo, on mulla jonkun verran muistoja, muttei mitään ihmeellisiä. Jotenkin masentaa.
Mä en jaksaisi enää hirveästi angstata tai olla murheissani, siksi mä en ole hirveästi nyt tänne blogiinkaan kirjoitellut. Mä haluaisin olla iloinen ja iloita pienistä asioista. Mutta en osaa.
Mä muutin kaksi kuukautta sitten omaan asuntoon ja toivon etten olisi muuttanut. Hirveä stressi ja kiire koko ajan. Rahat ei riitä ja joudun elämään nälässä. Ehkä se on toisaalta hyvä, laihdunpahan. Mutta se olo mikä siitä tulee, ei ole hyvä. Mulla on nälkä koko ajan, heikko olo kestää koko päivän. Ja mulla on tosi yksinäistä tässä pikku kopissa.
Onneksi mä saan kuitenkin käydä aina välillä kotona moikkaamassa vanhempia, mun pikkusiskoa ja kissaa. Ja yleensä saan siellä myös syödäkseni kunnolla. Mutta aina kun mä menen kotiin, mä punnitsen itseni. Mun ei pitäisi tehdä sitä koska masennun aina sen jälkeen. Mä lihon lisää ja liikaa. Varmaan johtuu siitä, kun asuu yksin ja voi ostaa ihan mitä haluaa, niin ostan sitten kaikkea epäterveellistä ja lihottavaa ruokaa.
Mä haluan mun elämälle tarkoituksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti